TerveSuomi

Tarja Liuha, Timo Partonen Julkaistu 11.5.2009, päivitetty 11.5.2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Poikkeava unenpituus eli liian pitkään tai liian vähän nukkuminen on terveysriski. Jos olet luontaisesti lyhyt- tai pitkäuninen, se ei ole riski terveydelle. Lyhytunisuus on yleisempää miehillä, pitkäunisuus naisilla.

Unen tarve on yksilöllinen:

• valtaosalla unentarve on 7-8 tuntia (70 % suomalaisista)
• osa pärjää luontaisesti korkeintaan 6 tunnin yöunella (2 %)
• osa tarvitsee vähintään 9 tuntia unta (2 %)
• huomattava osa nukkuu joko liian vähän tai liian pitkään (26 %)
  

Nyt tutkitaan, mitä tästä omaan unentarpeeseen nähden liiasta nukkumisesta seuraa terveydelle. Näyttää siltä, että liika nukkuminen on samansuuntainen rasitus elimistölle kuin liian vähän nukkuminen. Tästä on erotettava luontainen lyhytunisuus: jos ihminen tarvitsee unta luontaisesti korkeintaan 6 tuntia ja nukkuu vain sen, se ei ole terveysriski.

Lyhyt uni liittyy lihavuuteen

Lyhytuninen on muita suuremmassa vaarassa sairastua tyypin 2 eli aikuisiän diabetekseen, mielenterveyden häiriöihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Lyhyt uni liittyy myös metaboliseen oireyhtymään. Metabolinen oireyhtymä on joukko sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä: sille ominaisia ovat keskivartalolihavuus ja korkea verenpaine.

Lyhyt uni liittyy lihavuuteen. Terveys 2000 -väestöaineiston alustavat tutkimustulokset viittaavat siihen, että poikkeava unenpituus lisää lihavuuden riskiä riippumatta siitä, millaiset henkilön liikuntatottumukset ovat. Lapsilla lihavuuden ja unen välinen yhteys on vielä vahvempi kuin aikuisilla.

Lyhytunisia eli korkeintaan 6 tuntia yössä nukkuvia oli 15 prosenttia Terveys 2000 -väestöaineistossa. Lyhytunisten osuuden arvellaan kasvaneen viime vuosikymmeninä ja olevan edelleen kasvussa. Tätä tutkijat parhaillaan selvittävät.

Vielä ei tiedetä, aiheuttaako poikkeava unenpituus terveysriskin vai osoittaako se terveysriskin?