TerveSuomi

Julkaistu 26.2.2009, päivitetty 26.2.2009 Savonia AMK

Synnytysvastaanotto tapahtuu synnytyssalissa 22. raskausviikon jälkeen. Tulosyy ja raskausviikot ohjaavat äidille tehtävien tutkimusten määrää ja laatua.

Synnyttäjien vastaanotto toimii joko synnytyssalissa tai erillisillä synnytysvastaanotoilla (riippuen sairaaloista) 22. raskausviikon jälkeen. Äidillä on tärkeää olla aina mukana neuvolakortti, josta selviää raskauden kulku. Tulosyy ja raskausviikot ohjaavat äidille tehtävien tulotutkimusten määrää ja laatua.

Äidin henkilötiedot ja esitiedot tarkistetaan. Äidin raskaudenaikainen vointi, perussairaudet ja lääkitykset käydään läpi ja hän voi esittää toiveita mahdollisen synnytyksen hoidosta jos synnytys on jo ajankohtainen. Äidin esitiedot, raskauden ja synnytyksenaikainen tieto sekä toiveet kirjataan atk-pohjaiseksi raskauden aikaiseksi sairaus/synnytyskertomukseksi. Mikäli äiti synnyttää saa hän synnytyskertomuksen itselleen kotiutuessaan lapsivuodeosastolta.

Mikäli synnytys on käynnistymässä tai äiti jää muusta syystä synnytyssalin seurantaan, äiti ohjataan pukeutumaan sairaalan vaatteisiin. Arvoesineet, kuten korut kannattaa jättää kotiin.

Äidiltä mitataan verenpaine, pulssi, lämpö ja tarvittaessa paino. Lisäksi virtsanäytteestä tutkitaan tarvittaessa valkuainen ja sokeri. Turvotukset ja suonikohjut huomioidaan. Ulkotutkimuksella tarkastetaan lapsen asento ja tehdään painoarvio sekä kuunnellaan sikiön sydänääniä. Sisätutkimuksella selvitetään, kohdunsuun tilanne ja mahdollisesti kuinka synnytys on edennyt ja kuinka lapsi on asettunut lantioon. Synnytyksen alkuvaiheessa lääkäri yleensä tutkii tunnustelemalla ensisynnyttäjä-äidin lantion.
Äidin tullessa lapsivedenmenon vuoksi selvitetään vedenmenoaika, veden määrä ja huomioidaan veden väri.

Äidin tullessa verisen vuodon vuoksi huomioidaan vuodon määrä ja laatu ja arvioidaan mistä verinen vuoto johtuu. Verensekainen limavuoto liittyy usein synnytyksen käynnistymiseen. Jos vuoto on jatkuvaa, runsasta ja kirkasta ja siihen liittyy jatkuvaa kipua, pyydetään lääkäri välittömästi paikalle. Jatkohoito määräytyy äidin ja lapsen voinnin mukaan.

Supistusten alkamisajankohta, tiheys ja säännöllisyys selvitetään. Äidin kivuliaisuus, pelokkuus ja jännittyneisyys sekä yleinen vointi huomioidaan. Vastaanotolla tehdään myös tarvittavat synnytysvalmistelut. Peräruiske annetaan vain tarvittaessa. Täysinäinen suoli voi hidastaa lapsen laskeutumista synnytyskanavassa.

Äidille kerrotaan sairaalan hoitokäytännöt ja hänelle nimetään oma kätilö, joka huolehtii äidin ja syntyvän lapsen hyvinvoinnista. Synnytys on tiimityötä, joten synnytys-, lasten-, nukutuslääkäri on saatavilla paikalle aina tarvittaessa. Opetussairaalassa äidin hoitoon saattaa osallistua myös opiskelijoita. He työskentelevät aina yhdessä ohjaajan eli lääkärin tai kätilön kanssa, joilla on vastuu synnytyksen hoidosta.

Tukihenkilö voi äidin niin halutessa ja aina tilanteen mukaan olla mukana synnytysvastaanotolla, myös hänelle selvitetään äidin ja sikiön tilanne.

Äiti siirtyy vastaanoton jälkeen joko synnytyshuoneeseen, osastolle tai kotiin. Synnytyksen ollessa hyvässä käynnissä äiti siirtyy suoraan synnytyssaliin. Synnytyksen aivan alkuvaiheessa äitiä kannustetaan liikkumaan aktiivisesti ja usein äiti siirtyy osastolle odottelemaan synnytyksen edistymistä. Toisinaan supistukset loppuvat, eikä synnytys ollutkaan vielä käynnissä, joten äiti päästetään vielä kotiin tutkimusten ja seurannan jälkeen.

Lähteet

Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 1997

Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996

Ylikorkala O, Kauppila A & Anttila L. 2004. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Duodecim 2004.