Julkaistu 26.2.2009, päivitetty 26.2.2009 Savonia AMK
Synnytyksessä mukana oleva tukihenkilö voi olla tulevan lapsen isä, puoliso, perheen ystävä, sukulainen tai erityiskoulutuksen saanut tukihenkilö. Tukihenkilön tärkein tehtävä synnytyksessä on olla äidin henkisenä tukena, rohkaista ja kannustaa äitiä. Synnytykseen osallistuminen edellyttää jonkin verran pohjatietoa. Tukihenkilön toivotaan osallistuneen synnytysvalmennukseen tai hänellä olevan aiempaa kokemusta synnytyksessä mukanaolosta. Synnyttävän äidin reaktiot voivat joskus olla hyvinkin yllättäviä, eikä tukihenkilön tulisi ottaa niitä henkilökohtaisina loukkauksina. On tärkeää, että äiti saa itse valita ottaako tukihenkilön mukaan synnytykseen vai ei. Toisaalta synnytykseen mukaan tuleminen on vapaaehtoista, eikä ketään voi pakottaa tulemaan mukaan.
Lapsen synnyttäminen on koko perheen yhteinen asia. Puolisoilla on Suomessa ollut mahdollisuus olla mukana lapsensa synnytyksessä 70-luvulta lähtien. Nykyisin suurimmassa osassa synnytyksistä on mukana lapsen isä. Synnyttäjän tukihenkilönä voi olla myös ystävä tai sukulainen tai erityiskoulutuksen saanut tukihenkilö, jota kutsutaan doulaksi. Tärkeää on kuitenkin, että äidillä on turvallinen olo tukihenkilön seurassa.
Synnytykseen osallistuminen ja äidin tukeminen edellyttää jonkin verran pohjatietoa. Tukihenkilön toivotaan osallistuvan synnytysvalmennukseen. Aiempi kokemus synnytyksessä mukana olosta on myös hyödyksi. Perhe voi itse päättää, onko puoliso mukana vain esimerkiksi avautumisvaiheessa vai koko synnytyksen ajan. Vapaaehtoisuus on tärkeää, tukihenkilöä ei saa pakottaa mukaan synnytykseen. Se voi jopa vaikeuttaa äidin rentoutumista. On hyvä muistaa, että kotiin jääminen ei tee puolisosta huonoa vanhempaa.
Tukihenkilön mukanaolo synnytyksessä luo äidille turvallisuutta ja vähentää pelkoja. Tukihenkilö voi olla äidin seurana, sillä kätilö ei pysty olemaan saman perheen kanssa koko synnytyksen aikaa. Tutkimusten mukaan puolison tai tukihenkilön läsnä ollessa äidin kivun tunne ja kipulääkityksen tarve vähenevät. Synnytyskokemus voi muodostua myönteisemmäksi ja kiinnostus vastasyntynyttä kohtaan voi olla suurempi. Myös synnytys voi olla kestoltaan lyhyempi ja toimenpiteitä tarvitaan vähemmän. Komplikaatioita saattaa ilmaantua harvemmin ja vastasyntyneellä voi olla vähemmän ongelmia.
Perhesynnytyksessä vanhempien välinen parisuhde yleensä lujittuu ja yhteenkuuluvuus lisääntyy. Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus vahvistuvat ja vastuuntunne omasta lapsesta alkaa heti syntymän jälkeen. Tämä ensitapaaminen voi edistää vanhempi-lapsi -suhteen muodostumista. Vanhemman rooli vahvistuu, hän saa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä.
Synnytys voidaan nähdä henkisen kasvun mahdollisuutena, jolloin synnytys kokemuksena vaikuttaa vanhemmuutta kasvattavasti sekä äitiin että puolisoon. Äidin ja puolison yhteistyö synnytyksessä ja synnytyskivun työstämisessä saattaa vahvistaa parisuhdetta ja valmistaa lapsen vastaanottamiseen.
Tukihenkilö voi synnytyksessä olla omissa tai sairaalan antamissa vaatteissa. Ulkokengissä ei synnytyssalissa saa olla, joten tukihenkilö voi varata mukaan omat sisäkengät tai käyttää sairaalan tossuja. Synnytykseen kannattaa valita mukaan miellyttävät ja puhtaat vaatteet. Joissakin sairaaloissa on puolisoille tarkoitettu lepohuone, jossa voi vaihtaa vaatteet, säilyttää eväitä, keittää kahvia ja vaikka nukkua.
Omasta ruokailusta ja levosta kannattaa pitää huolta. Sairaalan kahviossa voi sen aukioloaikoina käydä syömässä, mutta muulloin kannattaa ottaa omia eväitä mukaan. Sairaalassaoloaika voi venyä yllättävän pitkäksi. Mukaan sairaalaan voi ottaa myös lukemista, cd-levyjä, kameran ja videokameran, jonka käytöstä on neuvoteltava synnytystä hoitavan kätilön kanssa. Kännykän voi ottaa mukaan sairaalaan, mutta lupa sen käyttöön on syytä varmistaa.
Tukihenkilön tärkeimpiä tehtäviä synnytyksessä on olla äidin henkisenä tukena, rohkaista ja kannustaa äitiä. Aktiivinen läsnäolo on kaikkein tärkeintä ja pienikin helpotus äidin oloon on merkityksellinen.
Tukihenkilö voi:
Hieroa äidin selkää
Pyyhkiä hikeä äidin otsalta
Auttaa äitiä suihkussa ja wc:ssä
Pitää äitiä kädestä
Koskettaa äitiä
Ohjata hengittämään normaalisti
Antaa positiivista palautetta
Auttaa äitiä sopivan asennon löytämisessä sekä avautumis- että ponnistusvaiheessa
Pitää huolta että juotavaa on tarjolla
Tarjota äidille syötävää
Toimia tarkkailijana ja kellonsoittajana
Toimia puolestapuhujana, jos äiti ei jaksa enää puhua
Katkaista napanuoran
Auttaa vauvan mittaamisessa ja punnitsemisessa
Kylvettää vauvan
Olla mukana auttamassa ja tukemassa ensi-imetyksessä
Huom tukihenkilö! Anna äidin valita ottaako hän avun vastaan vai ei!
Synnyttävän äidin reaktiot voivat joskus olla yllättäviäkin: joskus äiti ei kerta kaikkiaan kestä läheisimmänkään ihmisen läheisyyttä tai kosketusta. Äiti voi käyttäytyä myös vihamielisesti tai syyttelevästi joko henkilökuntaa tai tukihenkilöä kohtaan. Älä ota tällaista käytöstä henkilökohtaisena loukkauksena, vaan muista, että juuri sinut äiti halusi mukaan synnytykseen jakamaan intiimin tilanteen. Äidin torjuva asenne tukihenkilöä kohtaan synnytyksessä on ohimenevä asia.
Anna sinä tukihenkilönä äidin käyttäytyä viettien mukaan ja anna synnytyksen viedä hänet mukanaan ja ohjata häntä synnyttäjänä.
Synnytyshuoneessa on monia synnytyksen seurantalaitteita, ja voi olla houkuttelevaa jäädä seuraamaan niiden toimintaa. Yritä olla kuitenkin kiinnittämättä niihin liikaa huomiota, sillä äiti ei saa saada vaikutelmaa, että laitteet ovat puolisolle tärkeämpiä kuin äidin tuntemukset.
Suhtaudu äidin kipuun arvostaen, älä vähättele tai ole tekoreipas. Vaikka puolison kivun näkeminen voi tuntua pahalta, yritä pysyä rauhallisena, sillä hermostuneisuus tarttuu helposti äitiinkin. Ole valmis tarjoamaan apuasi, älä jää nurkkaan istumaan. Turvallinen läsnäolo, vierellä oleminen ja kannustaminen ovat tärkeintä, mitä voit synnyttäjälle tarjota.
Jos kuitenkin tunnet voivasi huonosti, voit poistua synnytyshuoneesta ja palata myöhemmin takaisin tai vaikka vasta lapsen synnyttyä. Kerro kätilölle, mikäli sinulla on aiempia huonoja kokemuksia sairaalasta tai esimerkiksi veren näkeminen pelottaa. Näin hoitava henkilökunta voi ottaa tukihenkilön kokemukset ja pelot huomioon.
Muista, ettet vertaile tilannetta mahdollisiin aikaisempiin synnytyskokemuksiisi. Tästä ei ole äidille mitään hyötyä ja hän voi pahoittaa mielensä. Synnytyksen aikaisia tapahtumia on hyvä käydä läpi myöhemmin äidin kanssa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että synnytyksestä jää äidille ja tukihenkilölle omat muistikuvat.
Kätilön tulisi käytöksellään rohkaista tukihenkilöä tukemaan synnyttäjää. Tukihenkilölle ei saa olla tunne siitä, että hän on tiellä tai ylimääräinen henkilö synnytyksessä. Puolisolle on kerrottava mitä hän voi tehdä auttaakseen äitiä, sillä hän voi tuntea tukensa riittämättömäksi nähdessään äidin kivun ja pelätä muutenkin tunteidensa hallinnan menettämistä ja omaa käyttäytymistään uudessa tilanteessa.
Tukihenkilö voi olla huolestunut monista asioista, esimerkiksi mahdollisista synnytysvaurioista sekä äidin jaksamisesta. Tukihenkilön turvallisuuden tunnetta äidin tukijana lisää se, kun hänelle kerrotaan synnytyksen kulusta, kivunlievityksestä ja äidille tehtävistä toimenpiteistä. Tukihenkilö on luonnollisesti kiinnostunut ja voi tuntea huoltakin lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä.
Tukihenkilön mielipiteitä kuunnellaan, sillä hän yleensä on yhdessä äidin kanssa edeltävästi keskustellut synnytyksestä ja tietää myös äidin toiveet. Häntä voi huolettaa se, millaiseksi synnytyskokemus äidille muodostuu ja miten hän itse osaa käyttäytyä oudossa tilanteessa.
Kätilön on myös tärkeä tukea tukihenkilöä huolehtimaan itsestään ja kertoa missä vaiheessa synnytystä puolison on viisasta pitää oma ruokatauko tai lepohetki. Nälkä, väsymys ja jännitys voivat aiheuttaa tukihenkilössä negatiivisia tunteita. Tukihenkilölle on hyvä antaa myös lupa lähteä välillä synnytyshuoneesta pois, jos hänelle tulee jossain synnytyksen vaiheessa huono tai ahdistunut olo. Tukihenkilö voi sitten palata takaisin missä synnytyksen vaiheessa tahansa tai vasta lapsen synnyttyä.
Kun vauva on syntynyt, kätilön tehtävänä on auttaa ja tukea tukihenkilöä tai puolisoa lapsen käsittelyssä ja kylvetyksessä sekä rohkaista häntä tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Kätilön on syytä muistaa ystävällinen ja ymmärtävä käytös puolisoa kohtaan, sillä tutkimusten mukaan puolisot saattavat pelätä kätilöitä ja lääkäreitä.
Hirvonen, H. 1998. Vesi kannattaa. Vesi raskauden ja synnytyksen helpottajana. Tammerpaino: Tampere.
Lapsen maailma. 1997. nro 2. Hyvä isä ilman synnytyskokemuksiakin.
Litmanen, P., Lyytikäinen, S. ja Seppälä, T. 1997. Myös isä synnyttää. Opinnäytetyö. Pohjois-Savon ammatillinen instituutti, sosiaali- ja terveysala, Kuopio.
Liukkonen, A. 1996. Isän synnytyskokemus. Opinnäyte-tutkielma. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos.
Miettinen-Jaakkola, A. 1992. Luonnollinen syntymä. Karisto Oy Kirjapaino: Hämeenlinna.
Vallimies-Patomäki, M. 1998. Synnytys naisen ja miehen kokemana. Tutkimus hoitokäytäntöjen yhteyksistä synnytystapaan ja –kokemukseen. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos.