TerveSuomi

Julkaistu 27.1.2009, päivitetty 27.1.2009 Savonia AMK

Raskauden aikana äidin ja sikiön hyvinvoinnin seuraamiseksi voidaan äitiyspoliklinikalla tehdä tutkimuksia, joista tavallisimpia ovat synnytystavan arvioiminen, sikiön sydämentoiminnan varmistaminen sykekäyrän avulla ja ultraäänitutkimus sikiön kasvun ja rakenteen selvittämiseksi. Artikkeli sisältää valokuvan sikiön sykekäyrästä Artikkeli sisältää valokuvan sikiön sykekäyrästä.

Sikiön sydämen sykekäyrä

Sikiön sydämen toimintaa voidaan synnytyssairaalassa seurata kardiotokografialaitteella (KTG, CTG). Sykekäyrän tulkinta perustuu käyrän perustasoon, käyrän vaihteluun ja supistuksiin liittyvien muutosten tarkasteluun. Normaalisti sikiön sydämen perustaso on 120 - 160 lyöntiä minuutissa. Käyrässä esiintyy ns. perusvaihtelu, joka voidaan havaita osin silmin ja osittain tietokonepohjaisella KTG-laitteella.

Sikiön sydämen lyöntitiheys lisääntyy, kun sikiö liikkuu kohdussa. Syketaso reagoi myös kohdun supistuksiin. Supistuksen aikana saattaa sydämen lyöntitiheys eli sydänfrekvenssi hetkellisesti hidastua, kuten usein tapahtuu synnytyksen ponnistusvaiheen aikana. Normaali sykekäyrä ennustaa hyvin sikiön sen hetkistä hyvinvointia.

Sikiön sydämen sykekäyrä otetaan äidin vatsanpeitteiden päältä. Synnytyksen aikana lapsivedenmenon jälkeen se voidaan ottaa myös suoraan sikiön tarjoutuvaan osaan laitetun elektrodijohdon avulla. Kohdun supistuksia voidaan synnytyksen aikana seurata ulkoisen paineanturin tai kohdunkaulakanavan kautta kohtuonteloon asennetun katetrin avulla.

Sikiön sykekäyrä

Synnytystapa-arvio

Synnytystapa-arvioon äiti tulee äitiyspoliklinikalle neuvolan lähetteellä. Yleisempiä syitä synnytystapa-arvion tekemiseen on epäily sikiön ja lantion epäsuhdasta, aiempi kohtuun tehty leikkaus tai äidin perussairaus. Lisäksi on monia muita syitä suunnitella tulevaa synnytystapaa etukäteen. Neuvolan lääkäri arvioi synnytystapa-arvioon lähetettävät äidit yksilöllisesti.

Synnytystapa-arvio tehdään loppuraskaudessa noin 36. raskausviikolla. Synnytyslääkäri tutkii äidin lantion sormin emättimen tai peräsuolen kautta. Tutkimuksessa äiti on selällään reidet voimakkaasti koukistettuina ja levitettyinä. Jos tutkimuksessa tulee epäily lantion ja sikiön epäsuhdasta, voidaan äidin lantion mahtuvuutta tutkia lantion magneettitutkimuksella. Mikäli lantio todetaan ahtaaksi normaalille alatiesynnytykselle, sovitaan ajankohta keisarileikkaukselle lasketun ajan lähettyville. Kuitenkin on huomioitava, että synnytyksen onnistumiseen vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin äidin luinen synnytyskanava. Ensisynnyttäjillä lantio tutkitaan yleensä viimeistään äidin tullessa synnyttämään, jos lantiota ei aiemmin ole arvioitu.

Ultraäänitutkimus

Ultraääni eli kaikututkimus on monipuolisin ja tärkein sisä- ja ulkotutkimusta täydentävä tutkimusmenetelmä raskauden aikana.

Kaikille äitiyspoliklinikan raskaana oleville äideille tehdään ultraäänitutkimus joko vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta. Alkuraskauden ultraäänitutkimusta tehtäessä vatsanpeitteiden päältä virtsarakon olisi hyvä olla täysi (noin 2 tuntia virtsaamatta). Täysinäinen vitsarakko nostaa kohtua ja sikiötä ja näin saadaan parempi näkyvyys sikiöön. Äidin ylipaino ja etuseinäistukka huonontavat yleensä näkyvyyttä ja ultraäänitutkimuksen tarkkuutta.

Varhaisraskaudessa ultraäänitutkimuksella selvitetään raskauden sijainti ja kesto sekä sikiöiden lukumäärä ja elossa olo (sikiön sydämen toiminta voidaan havaita ultraäänellä 6. raskausviikolta alkaen). Raskauden kesto määritetään sikiön pää-perämitan mukaan (CRL). Näin sikiöikä saadaan noin kolmen vuorokauden tarkkuudella ja tarvittaessa laskettua aikaa muutetaan. Keski- ja varsinkin loppuraskaudessa raskauden keston määrittäminen on epävarma ultraäänitutkimuksen perusteella. Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa pystytään jo havaitsemaan ja pois sulkemaan monia rakennepoikkeavuuksia. Sikiön niskan alueen normaalia suurempi nestekertymä raskausviikolla 10 -14 voi merkitä lisääntynyttä riskiä kromosomipoikkeavuuteen. Poikkeava niskaturvotus saattaa liittyä myös mm. sydämen tai muiden elinten kehityshäiriöihin.

Keskiraskauden ultraäänitutkimus varmistaa sikiön rakenteiden normaalin kehittymisen. Kuitenkin on muistettava, että rakenneultraäänitutkimus ei koskaan ole 100 % eli se ei takaa, että syntyvän lapsen kaikki rakenteet ovat normaalit.

Loppuraskaudessa sikiön asento- ja tarjontapoikkeavuuksilla on merkitystä synnytyksen suunnittelussa. Tällöin ultraäänellä saadaan tarkka tieto sikiön sen hetkisestä tarjonnasta. Sikiön paino on ultraäänitutkimuksella määriteltävissä noin 10 % tarkkuudella. Mikäli sikiön kasvu todetaan hidastuneeksi raskauden kestoon nähden, seurataan sikiön vointia tarkemmin. Ultraäänitutkimuksessa voidaan havaita pieniäkin sikiön liikkeitä, joita äiti ei useinkaan tunne. Sikiön liikkeet, lapsiveden määrä ja verenvirtaus napasuonessa kuvastavat sikiön vointia ja istukan toimivuutta.

Uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä kohdunsuun tilanne arvioidaan emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Kohdun ja sivuelinten kasvaimia voidaan myös havaita ultraäänitutkimuksessa.

Perinteinen ultraäänilaite muodostaa kaksiulotteisen kuvan. Kolmiulotteisessa ultraäänikuvassa sikiön rakenteita katsotaan yhtäaikaisesti kolmesta toisiaan vastaan kohtisuorasta tasosta ja ns. 4D –ohjelmassa tarkastellaan sikiön liikkeitä reaaliaikaisesti, ei aika on ”neljäs ulottuvuus”. Hyötyä kolmiulotteisessa kuvantamisessa on erityisesti tutkittaessa sikiön kasvojen, raajojen ja luuston poikkeavuuksia. Kolmiulotteinen kuvantaminen saattaa lisätä myös vanhempien kiintymystä tulevaa lasta kohtaan. Äitiyspoliklinikoilla kolmiuloitteista ultraäänitutkimusta tehdään vain riskiäideille.

Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että kaikkia rakennepoikkeavuuksia ei voida ultraäänitutkimuksella tunnistaa ja toisaalta voidaan nähdä sikiöllä myös sellaisia poikkeavuuksia, joiden tarkkaa merkitystä sikiön kannalta ei voida ennen syntymää arvioida.

Tutkimuksissa ei ole osoitettu, että ultraäänitutkimus aiheuttaisi sikiölle pysyvää haittaa, mutta tutkimuksiin tulee aina olla lääketieteellinen peruste.

Yliaikaisen raskauden seuranta

Raskaus on yliaikainen, kun raskauden kesto on 14 päivää yli lasketun ajan. Tällöin raskaus on kestänyt 42 viikkoa tai sen yli. Äiti lähetetään neuvolasta sairaalaan raskauden keston ollessa 12 päivää yli lasketun ajan. Tietyissä tilanteissa äiti lähetetään sairaalan tarkistukseen jo aiemmin, esim. jos äidillä on raskauden aikainen sokeritasapainon häiriö tai muu tarkempaa seurantaa vaativa perussairaus.

Äiti lähetetään sairaalaan oman ja sikiön voinnin tarkistamiseksi. Mahdollisesti harkitaan myös synnytyksen käynnistämistä. Äidistä otetaan sikiön sydämen sykekäyrä, tehdään ultraäänitutkimus ja tutkitaan kohdunsuun tilanne. Tarvittaessa tehdään lisätutkimuksia. Jos sikiön ja äidin vointi on hyvä äiti käy noin parin päivän välein sairaalassa seurannassa. Jos sikiön voinnissa todetaan poikkeavaa, äiti jää synnytysosastolle seurantaan ja tarvittaessa synnytys käynnistetään.