TerveSuomi

Julkaistu 27.2.2009, päivitetty 27.2.2009 Savonia AMK

Imukuppia käytetään synnytyksen ponnistusvaiheessa, kun äidin voimat uupuu tai synnytys on saatava nopeasti päätökseen. Synnytyksen aikana lapsista on noin 3-4 % perätarjonnassa. Perätilasynnytykselle on hyvät edellytykset, kun kohdun supistustoiminta on normaali, lantio on muodoltaan ja mitoiltaan säännöllinen eikä sikiö ole liian iso suhteessa äidin lantioon. Ensisynnyttäjän perätilasynnytys alakautta on mahdollinen, kun kaikki edellytykset ovat kunnossa. Istukka irtoaa 95 % synnytyksistä puolen tunnin sisällä lapsen syntymästä. Jos irtoaminen ei tapahdu tunnin kuluessa, on istukka usein irrotettava käsin. Lääkäri irrottaa istukan käsin äidin ollessa nukutuksessa tai selkäydinpuudutuksessa.

Istukan käsin irrotus

Istukka irtoaa 95 % synnytyksistä puolen tunnin sisällä lapsen syntymästä. Synnytyksen jälkeen äidille annetaan kohtua supistavaa lääkkettä. Istukka irrotellaan painamalla kohtua vatsanpeitteiden päältä. Apuna voidaan käyttää kohdun hierontaa, kylmäpakkausta alavatsalla, akupainantaa sekä rentouttavia kipulääkkeitä. Tarvittaessa kohdun supistuksia parannetaan oksitosiini-infuusiolla. Jos irtoaminen ei tapahdu tunnin kuluessa, on istukka usein irrotettava käsin. Syynä istukan normaaliin irtoamattomuuteen ovat kohdun supistusheikkous, poikkeavanmallinen kohtu, istukan kiinnittymishäiriö, aikaisemmat tulehdukset tai istukan kasvaminen kiinni kohtulihaksen sisään.

Lääkäri irrottaa istukan käsin äidin ollessa nukutuksessa tai selkäydinpuudutuksessa. Istukan käsin irrotuksessa lääkäri vie käden napanuoraa seuraten emättimeen ja edelleen sormet edellä varovasti kohtuonteloon ja tunnustelee istukan sijainnin. Toisella kädellä painetaan samanaikaisesti vatsanpeitteiden päältä. Istukka irrotellaan varovasti.sormilla haroen. Usein tehdään vielä kohtuonteloon kaavinta jäljelle jääneiden kalvojen ja mahdollisten istukan kappaleiden poistamiseksi.

Imukuppisynnytys

Imukuppisynnytyksessä imukuppivedolla saavutetaan se tarvittava lisävoima, mikä kohdun supistusvoimasta ja äidin työntövoimasta puuttuu synnytyskanavan vastuksen voittamiseksi. Joissakin tilanteissa imukupin avulla voidaan jossain määrin ohjata sikiön päätä edullisempaan asentoon ja suuntaan.

Imukuppia käytetään synnytyksen loppuvaiheessa. Useimmiten imukuppia käytetään äidin väsymisen vuoksi, sikiön voinnin heikentyessä tai kohdun supistusheikkoudessa.

Suomessa imukuppisynnytyksiä on noin 8 prosenttia synnytyksistä ja niiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Äiti on yleensä imukuppiavusteisessa synnytyksessä synnytyssängyssä puoli-istuvassa asennossa. Ponnistusvaiheessa imukuppi kiinnitetään sikiön päähän alipaineen avulla. Imukuppisynnytys toteutuu synnyttäjän ja toimenpiteen tekijän yhteistyönä, siten että supistuksen aikana äiti ponnistaa kuten aiemminkin ja lääkäri samanaikaisesti avustaa samansuuntaisesti imukupilla. Sikiön pään venyttäessä välilihaa tehdään yleensä episiotomia eli välilihan leikkaus puudutuksessa. Kun lapsen pää on saatu syntymään, synnytys jatkuu samalla tavalla kuin normaalissa synnytyksessä.

Imukuppisynnytys on lapselle jonkin asteinen rasitus, joten toimenpiteen ei tule kestää kohtuuttoman kauan. Imukuppi jättää sikiön päähän yleensä aina jonkin asteisen pahkan tai turvotusalueen. Pään turvotus ja pahka ovat hyvin usein joka tapauksessa osa normaalin alatiesynnytyksen seurauksia vastasyntyneelle, ja yleensä pahka häviää muutamassa päivässä.

Perätilan ulosautto

Synnytyksen aikana sikiöistä noin 3-4 % perätarjonnassa. Tarjoutuvana osana voi olla tällöin perä, perä ja jalkapohjat tai pelkästään jalat. Yleensä perätila todetaan jo neuvolassa. Sikiö pyritään yleensä kääntämään ulkokäännöksellä oikeaan asentoon synnytyssairaalassa tavallisesti 35. – 37. raskausviikoilla. Mikäli sikiön ulkokäännös ei onnistu, lääkäri pohtii yhdessä äidin kanssa mahdollista perätilan alatiesynnytystä. Suomessa kaikista perätilatarjontaraskauksista n. 20% synnyttäjää synnyttää alakautta.

Synnytystavan valintaan vaikuttavat synnyttäjän ja sikiön ominaisuudet, sekä aiempi synnytyshistoria. Äidin lantio kuvataan magneettitutkimuksella ja sikiölle tehdään ultraäänellä painoarvio. Perätilasynnytyksessä synnyttäjän lantio on oltava keskimääräistä tilavampi ja sikiön painoarvio mielellään alle neljä kilogrammaa. Mahtuvuutta arvioidaan vertaamalla äidin lantion mittoja ja sikiön painoa toisiinsa. Mikäli lääketieteelliset edellytykset ovat olemassa keskustellaan äidin halukkuudesta synnyttää perätila alateitse. Äidille kerrotaan synnytyksen kulku ja hänelle annetaan tietoa etukäteen. Synnyttäjän tulee olla motivoitunut synnyttämään alateitse. Ensisynnyttäjäkin on mahdollista synnyttää perätilatarjontainen sikiö alakautta, kun kaikki edellytykset ovat kunnossa. Perätilasynnytyksessä synnyttäjän yhteistyö ja aktiivinen osallistuminen ponnistusvaiheessa on tärkeää.

Jos edellytyksiä alatiesynnytykseen ei ole tai äiti ei halua alatiesynnytystä, sovitaan keisarileikkausaika lähelle laskettua aikaa.

Perätilaraskautta ei yleensä päästetä yliaikaiseksi, mutta toisaalta mielellään odotetaan synnytyksen spontaania käynnistymistä. Äidille annetaan ohjeet, miten toimia, kun synnytys käynnistyy. Perätarjonnan yhteydessä napanuoran esiinluiskahduksen mahdollisuus on lapsivedenmenon yhteydessä lisääntynyt, kunnes tarjoutuva osa laskeutuu ja peittää kohdunsuun. Perätarjonnassa lapsivedenmenon jälkeen turvallinen asento on kylki-makuuasento. Sairaalaan on tällöin tultava ambulanssilla.

Perätilasynnytys vaatii hyvän kohdun supistustoiminnan. Synnytyksen on edistyttävä häiriöittä. Avautumisvaihe ei saa kuluttaa loppuun äidin voimia, sillä hänen on itse jaksettava ponnistaa, koska imukuppia ei pystytä käyttämään avuksi. Synnytyksen seuranta ja kivunlievitys ovat samanlaisia kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Hyvä kivunlievitys auttaa äitiä rentoutumaan ja säästää voimia ponnistusvaiheeseen.

Perätilasynnytyksessä sikiön tarjoutuva osa laskeutuu yleensä hitaammin ja ponnistusvaihe alkaakin vasta kunnes tarjoutuva osa on riittävän matalalla ja tulee jo osittain näkyviin. Aktiivinen ponnistaminen on sen sijaan lyhytkestoinen ja alkaa vasta, kun lapsen tarjoutuva osa on alkamassa syntyä. Yleensä tehdään välilihan leikkaus ja se tehdään puudutuksessa. Lääkäri on aina paikalla lapsen syntyessä ja hän auttaa lapsen ulos.

Lähteet

Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 2002.

Eskola ja Hytönen. 2002. Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki. WSOY

Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996

Ylikorkala&Kauppila. Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 2008.