Synnytyksen hoito
Julkaistu 26.2.2009, päivitetty 26.2.2009 Savonia AMK
Synnytykseen kuuluu kolme vaihetta: avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä äidin kanssa synnytysvastaanoton tutkimusten perusteella. Suunnitelmaa tehdessä käydään läpi hoitokäytännöt sekä arvioidaan lapsen vointi, äidin suhtautuminen synnytykseen, odotukset, toiveet ja pelot. Artikkeliin sisältyy piirroskuva sikiön kulusta synnytykanavassa, valokuvia ponnistusasennoista sekä animaaatio vauvan syntymästä.
Synnytys jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen:
avautumisvaihe
ponnistusvaihe
jälkeisvaihe
Alustava hoitosuunnitelma tehdään yhdessä äidin kanssa synnytysvastaanoton tutkimusten perusteella. Hoitosuunnitelmaa tehdessä arvioidaan sikiön vointi, äidin/perheen suhtautuminen synnytykseen, odotukset, toiveet ja mahdolliset pelot. Tällä tavoin pyritään luomaan myönteinen, luottamuksellinen ja rauhallinen ilmapiiri synnytykseen. Äidin kanssa yhdessä käydään läpi hoitokäytännöt. Kätilö vastaa yhdessä lääkärin kanssa äidin hoidosta. Hoitosuunnitelma elää synnytyksen edistyessä, äidin toiveiden ja synnytystilanteen mukaan.
Avautumisvaihe
Avautumisvaiheen katsotaan kestävän säännöllisten supistusten alkamisesta siihen asti, kunnes kohdunsuu on täysin auki eli kymmenen senttimetriä. Keskimäärin kohdunsuu avautuu noin senttimetrin tunnissa eli ensisynnyttäjän avautumisvaihe kestää noin 8-12 tuntia ja uudelleen synnyttäjän noin 6-8 tuntia. Avautumisvaiheen pituudessa on kuitenkin suuria yksilöllisiä vaihteluita ja synnytyksen pituuteen vaikuttavat monet eri tekijät.
Ensisynnyttäjällä supistukset aluksi lyhentävät kohdun kaulankanavaa ja kohdunsuu lähtee avautumaan vasta sitten, kun kaulakanava on kokonaan hävinnyt. Uudelleensynnyttäjällä kohdunsuu voi avautua vaikka kohdun kaulakanavaa olisikin vielä jäljellä. Avautumisvaiheen aikana huolehditaan äidin perustarpeista kuten ravinnosta, levosta, virtsaamisesta ja suolentoiminnasta.
Synnytyksen edistymistä seurataan ulko- ja sisätutkimuksilla. Sisätutkimuksella seurataan kohdunsuun tilanteen edistymistä ja lapsen pään laskeutumista ja asentoa lantiossa. Ulkotutkimus synnytyksen aikana tukee sisätutkimuksella tehtyjä havaintoja. Äidin hoito määräytyy myös synnytyksen etenemisen ja lapsen voinnin perusteella. Hoitosuunnitelmaa tarkastetaan aina tarpeen mukaan.
Avautumisvaiheessa huolehditaan synnyttäjän riittävästä kivunlievityksestä. Hoitotyön keinoin kipua lievennetään rentoutumalla, liikkumalla, oikealla hengitystekniikalla, erilaisilla asennoilla, hieromalla sekä suihkussa ja ammeessa oleskelemalla. Lääketieteen keinoin kipua lievennetään kipulääkkeillä, ilokaasulla tai erilaisilla puudutuksilla.
Lapsen hyvinvointia seurataan sydänääniä kuuntelemalla. Tarvittaessa sikiön päästä voidaan ottaa verinäyte, jolla tutkitaan sikiön hapetustilanne. Äidin hyvinvointia seurataan huolehtimalla äidin perustarpeista ja verenpainetta, lämpöä, supistuksia ja kipuja tarkkailemalla. Monesti avautumisvaiheeseen liittyy pahoinvointia. Hoitavalla kätilöllä ja tukihenkilöllä on tärkeä rooli äidin kannustajana ja rohkaisijana koko synnytyksen ajan.
Siirtymävaihe
Passiivista ponnistusvaihetta voi edeltää niin sanottu siirtymävaihe. Siirtymävaiheesta on kyse, kun kohdunsuu on täysin auki, mutta sikiön tarjoutuva osa, yleensä pää on edelleen korkealla ja epäedullisessa asennossa. Liian aikainen aktiivinen ponnistaminen tässä vaiheessa voi johtaa äidin väsymiseen ja pitkittää synnytystä. Ponnistamisen tunnetta voi lievittää erilaisilla asentohoidoilla ja hengityksellä, joihin kätilö antaa ohjausta. Äiti saattaa tässä vaiheessa tuntea itsensä hyvinkin väsyneeksi, kätilön ja tukihenkilön kannustus ovat silloin erityisen tärkeitä..
Isä avautumisvaiheessa äidin seurana
Ponnistusvaihe
Ponnistusvaiheessa erotetaan passiivinen ja aktiivinen ponnistusvaihe.
Passiivinen ponnistusvaihe
Passiivinen ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on täysin avautunut ja sikiön tarjoutuva osa on edullisessa asennossa ja riittävän matalalla. Äiti saa ponnistaa tuntemustensa mukaan omaan tahtiin eri asennoissa. Tässä vaiheessa lapsen pää laskeutuu synnytyskanavassa, alkaa painaa ja venyttää välilihan aluetta. Lapsen sydänäänet saattavat hidastua supistuksen aikana, mutta palautuvat sen jälkeen.
Usein äiti itse löytää juuri hänelle sopivan ponnistusasennon, oikean ponnistussuunnan ja -rytmin, mutta tarvittaessa kätilö ohjaa äitiä. Passiivisen ponnistusvaiheen aikana äiti voi kokeilla eri ponnistusasentoja: esim. puoli-istuvaa, kylki- tai konttausasentoa. Passiivisen ponnistusvaiheen aikana etsitään myös lapsen kannalta edullista ponnistusasentoa.
Aktiivinen ponnistusvaihe
Aktiivinen ponnistusvaihe alkaa, kun lapsen pää on asettunut oikeaan asentoon, pää selvästi painaa ja venyttää välilihaa. Äidillä on lisäksi voimakas ponnistamisen tarve. Usein äiti ponnistaa vaistonvaraisesti tehokkaasti ja tuntee, milloin täytyy ponnistaa ja kuinka pitkään. Äidin spontaani työntäminen on aktiivista ohjattua työntämistä suositeltavampaa. Automaattisesti äiti työntää yhdestä kolmeen työntöä jokaisella supistuksella. Puudutusten yhteydessä äidin tarve ponnistamiseen saattaa kuitenkin puuttua. Ponnistamisen tarvetta voi rauhassa odotella, mikäli sikiön ja äidin vointi sen sallivat.
Äidin pystyasento normaalisti etenevässä synnytyksessä edistää ja nopeuttaa lapsen syntymistä ja vähentää kipua. Koska sikiön seuranta, äidin nesteytys ja kipulääkitys saattavat vaikuttaa synnyttäjän liikkumismahdollisuuksiin ja ponnistusasentoon, synnyttäjän olisi oltava tästä tietoinen tehdessään päätöksiä.
Yksi ponnistusasennoista
Isä kannustaa äitiä ponnistamisessa
Kätilö opastaa äitiä ponnistamisessa
Isää tai tukihenkilöä ohjataan äidin avustamiseen ja kannustamiseen. Lisäksi avustava kätilö ja tarvittaessa lääkäri tulevat mukaan synnytykseen.
Äidin ponnistaessa väliliha puudutetaan ja tarvittaessa leikataan. Toimenpide tehdään repeämisen ehkäisemiseksi ja synnytyksen jouduttamiseksi. Lapsi autetaan ulos - lapsi syntyy.
Sikiön kulku synnytyskanavassa
Animaatio synnytyksestä
Tämä video-ohjelma vaatii kaistanleveyttä 300 kbps ja se on tarkoitettu katsottavaksi kiinteillä yhteyksillä. Modeemi- ja ISDN-yhteydet eivät ole riittäviä tämän ohjelman katsomiseen.
Animaatio synnytyksestä (300 kbps)
Tämä video-ohjelma on tarkoitettu katsottavaksi modeemiyhteydellä.
Animaatio synnytyksestä (56kbps)
Lapsen synnyttyä avustava kätilö katsoo kellosta lapsen tarkan syntymäajan.
Lapsen hengitystiet puhdistetaan tarvittaessa vihreästä tai verisestä lapsivedestä. Lapsen napanuora katkaistaan ja napa sidotaan pienellä kumisella lenkillä, kun syke napanuorassa on lakannut. Puoliso voi halutessaan katkaista napanuoran. Napanuoran katkaisun yhteydessä kaikilta vastasyntyneiltä otetaan napaverinäyte, josta tutkitaan kilpirauhasen toiminta. Muita verinäytteitä otetaan tarpeen mukaan eri sairaaloiden käytäntöjen mukaisesti.
Lapsi saa K-vitamiini -pistoksen veren hyytymistekijöiden kehittymättömyyden vuoksi. Lisäksi lapsi saa ranteeseensa tunnistusrannekkeen, josta käyvät ilmi lapsen nimi, syntymäpäivä ja -aika.
Lapsen vointia tarkkaillaan huolellisesti heti syntymän jälkeen. Lapsi saa kuntopisteet eli Apgar-pisteet minuutin ja viiden minuutin kuluttua syntymästään. Pisteitä annetaan sydämen toiminnasta, ihonväristä, hengityksestä, jäntevyydestä ja ärtyvyydestä kaksi kustakin eli yhteensä 10 pistettä. Lapselta tarkastetaan sukupuoli, pään, kehon ja raajojen muoto, sormet, varpaat, suu ja kitalaki sekä iho. Pienetkin poikkeamat huomioidaan ja katsotaan yhdessä vanhempien kanssa.
Lapsi kuivataan hyvin ja lämmön säilymisestä huolehditaan peittelemällä lapsi hyvin. Jos lapsi on hyväkuntoinen ja äiti haluaa, annetaan lapsen rauhassa tutustua vanhempiinsa ja ulkomaailmaan äidin rinnalla. Samalla lapsi kuuntelee äidin tuttuja sydänääniä. Äidin rinnalla ”ryömiessään” lapsella on myös mahdollisuus ensi- imetykseen.
Äidin ja lapsen voinnin sekä perheen toiveiden mukaisesti ajoitetaan lapsen kylvetys ja mittaukset: pituus, paino, päänympärys, vartalonympärys ja lämpö. Lisäksi tukihenkilöä / puolisoa ohjataan ja tuetaan lapsen hoidossa.
Birth_7.2_Cam01_MPEG4.AVI
Jälkeisvaihe
Jälkeisvaihe alkaa lapsen syntymästä ja päättyy istukan ja kalvojen syntymiseen.
Lapsen synnyttyä äidille annetaan kohtua supistavaa lääkettä joko suoraan suoneen tai lihakseen. Lääkkeen tarkoituksena on saada istukka irtoamaan mahdollisimman vaivattomasti, lyhentää jälkeisvaihetta ja vähentää verenvuotoa. Supistukset irrottavat istukan normaalisti 5 - 15 minuutin kuluessa lapsen syntymästä. Jälkeiset autetaan ulos siten, että äiti ponnistaa ne itse supistuksen aikana. Samalla kätilö voi auttaa jälkeisten syntymistä kevyesti ohjaamalla napanuorasta. Kätilö tarkistaa, mittaa ja punnitsee jälkeiset.
Jälkeisen syntymisen jälkeen kätilö tarkista äidille tulleet mahdolliset välilihan ja emättimen alueen repeämät. Tarkistuksen jälkeen repeämät ja mahdollinen välilihan alueen haava ommellaan paikallispuudutuksessa normaaleja rakenteita noudattaen. Ennen ompelua äiti autetaan mahdollisimman miellyttävään asentoon ja vauva voi äidin halutessaan olla joko rinnalla tai puolison sylissä.
Synnytyksen jälkeen äiti ja vauva ovat seurattavana synnytyssalissa noin kahden tunnin ajan. Jos lapsen vointi on hyvä, hän voi olla äidin vierellä koko seurannan ajan. Synnytyssalissa seurataan vauvan ja äidin yleisvointia. Lisäksi seurataan synnyttäjän kohdun supistumista ja jälkivuodon määrää.
Synnytyskokemus pyritään käymään äidin kanssa läpi jo synnytyssalissa.
Avustava kätilö katsoo kellosta lapsen syntymäajan. Lapsen hengitystiet puhdistetaan. Vihreä tai verinen lapsivesi vaatii hengitysteiden puhdistamisen heti. Tällöin lastenlääkäri tarkistaa, ettei hengitysteihin ole jäänyt lapsivettä.
Vanhempien kanssa yhdessä todetaan lapsen sukupuoli. Lapsi kuivataan hyvin ja nostetaan äidin rinnalle. Lapsen lämmön säilymisestä huolehditaan peittelemällä lapsi hyvin.
Jos lapsi voi hyvin ja äiti haluaa, annetaan lapsen rauhassa tutustua vanhempiinsa ja ulkomaailmaan äidin rinnalla. Samalla lapsi kuuntelee äidin tuttuja sydänääniä. Äidin rinnalla ”ryömiessään” lapsella on myös mahdollisuus ensi imetykseen.
Lapsen vointia tarkkaillaan huolellisesti heti syntymän jälkeen. Lapsi saa kuntopisteet eli Apgar-pisteet minuutin ja viiden minuutin kuluttua syntymästään. Pisteitä annetaan sydämen toiminnasta, ihonväristä, hengityksestä, jäntevyydestä ja ärtyvyydestä kaksi kustakin eli yhteensä 10 pistettä.
Lapselta tarkastetaan pään, kehon ja raajojen muoto, sormet, varpaat, suu ja kitalaki sekä iho. Pienetkin poikkeamat huomioidaan ja katsotaan yhdessä vanhempien kanssa.
Napanuora katkaistaan, kun syke napanuorassa on lakannut. Isä voi halutessaan katkaista napanuoran. Napa sidotaan pienellä kumisella lenkillä.
Lapsi saa K-vitamiini -pistoksen veren hyytymistekijöiden kehittymättömyyden vuoksi. Lisäksi lapsi saa ranteeseensa tunnistusrannekkeen, josta käyvät ilmi lapsen nimi, syntymäpäivä ja -aika. Napanuoran katkaisun yhteydessä kaikilta vastasyntyneiltä otetaan napaverinäyte eli HT-näyte, josta tutkitaan kilpirauhasen toiminta. Muita verinäytteitä otetaan tarpeen mukaan.
Äidin ja lapsen voinnin sekä perheen toiveiden mukaisesti ajoitetaan lapsen kylvetys ja mittaukset: pituus, paino, päänympärys, vartalonympärys ja lämpö. Lisäksi isää ohjataan ja tuetaan lapsen hoidossa.
Lähteet
Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 1997
Eskola, Hytönen: Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki. WSOY. 2002
Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996
Ylikorkala, Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 1996
Haukkamaa. M et al. Obstetriikka. Kouvolam painotalo Oy. 1992.