TerveSuomi

Julkaistu 26.2.2009, päivitetty 26.2.2009 Savonia AMK

Äitiyspoliklinikka on erikoispoliklinikka riskisynnyttäjiä varten.

Äitiyspoliklinikka on erikoispoliklinikka riskisynnyttäjiä varten.

Äidit tulevat poliklinikalle äitiysneuvolan hoitajan tai lääkärin lähettäminä. Lähetteen perusteella poliklinikan lääkäri arvioi potilaan kiireellisyystarpeen. Raskaana olevan päivystyspotilas tulee alkuraskaudessa ensiapupoliklinikalle tai 22. raskausviikon jälkeen synnytysvastaanotolle.

Äitiyspoliklinikan potilaat koostuvat riskiraskauspotilaista. Riskiraskaudella tarkoitetaan tilannetta, jolloin äidillä on esimerkiksi sairautensa vuoksi huonommat mahdollisuudet selviytyä raskaudesta terveenä ja/tai saada elinkykyinen, terve lapsi. Äitiyspoliklinikan seurantaa tarvitsevat myös mm. päihdeäidit, nuoret ja iäkkäät synnyttäjät, äidit, joilla on epämuodostuman tai perinnöllisen sairauden riski (aiemmin on perheeseen syntynyt kromosomistoltaan poikkeava tai muu kehityshäiriöinen lapsi), äidit joille on aiemmin tehty kohdun runko-osaan leikkaus ja monisikiöraskaudet.

Äitiyspoliklinikalla kätilö aluksi haastattelee äidin ja tekee raskauden vaiheeseen liittyvät tutkimukset äidille ja sikiölle. Lääkäri keskustelee äidin kanssa ja käy läpi raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskit. Harkinnan mukaan lääkäri tekee tai määrää lisätutkimuksia sekä suunnittelee jatkohoidon ja seurannan.

Äitiyspoliklinikalla tehtävät tutkimukset

Äitiyspoliklinikalla tarvittaessa tehtäviä tutkimuksia ovat; verenpaineen mittaus, virtsanäyteanalyysi, verinäytteet, mahdolliset gynekologiset näytteet, ulkotutkimus ja sisätutkimus.

Loppuraskaudessa lääkäri tutkii ensisynnyttäjiltä lantion mahtuvuuden synnytyksen suunnittelemiseksi. Luinen lantio tutkitaan emättimen tai peräsuolen kautta. Tutkimuksen aikana äiti on selällään reidet voimakkaasti koukistettuina ja levitettyinä. Sikiön mittojen ja lantion epäsuhtaa epäiltäessä voidaan äidin lantio kuvata magneettitutkimuksella.

Sikiön sydämen sykekäyrä

Sikiön sydämen toimintaa seurataan tarvittaessa (yleensä 32. raskausviikoista lähtien) kardiotokografialaitteella (KTG,CTG) eli sykekäyrällä. Sykekäyrän tulkinta perustuu käyrän perustasoon, käyrän vaihteluun ja supistuksiin liittyvien muutosten tarkasteluun. Normaalisti sikiön sydämen perustaso on 120 - 160 lyöntiä minuutissa. Käyrässä esiintyy ns. perusvaihtelu, joka voidaan havaita osin silmin ja osittain tietokonepohjaisella KTG-laitteella.

Sikiön sydämen lyöntitiheys lisääntyy, kun sikiö liikkuu kohdussa. Syketaso reagoi joskus myös kohdun supistuksiin. Supistuksen aikana saattaa sydämen lyöntitiheys hetkellisesti hidastua, kuten usein tapahtuu myös synnytyksessä ponnistusvaiheen aikana. Sykekäyrä kertoo hyvin sikiön sen hetkisestä voinnista.

Sikiön sydämen sykekäyrä otetaan äidin vatsanpeitteiden päältä. Synnytyksen aikana lapsivedenmenon jälkeen se voidaan ottaa myös suoraan sikiön tarjoutuvaan osaan kiinnitetyn elektrodianturin avulla. Kohdun supistuksia voidaan synnytyksen aikana seurata ulkoisen paineanturin tai kohdunkaulakanavan kautta kohtuonteloon asennetun katetrin avulla.

Ultraäänitutkimus

Ultraääni eli kaikututkimus on monipuolisin ja tärkein sisä- ja ulkotutkimusta täydentävä tutkimusmenetelmä raskauden aikana.

Kaikille äitiyspoliklinikan raskaana oleville äideille tehdään ultraäänitutkimus joko vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta. Alkuraskauden ultraäänitutkimusta tehtäessä vatsanpeitteiden päältä virtsarakon olisi hyvä olla täysi (noin 2 tuntia virtsaamatta). Täysinäinen vitsarakko nostaa kohtua ja sikiötä ja näin saadaan parempi näkyvyys sikiöön.

Varhaisraskaudessa ultraäänitutkimuksella selvitetään raskauden sijainti ja kesto sekä sikiöiden lukumäärä ja elossa olo. Sikiön sydämen toiminta voidaan havaita ultraäänellä 6. raskausviikolta alkaen. Raskauden kesto määritetään sikiön pää-perämitan mukaan (CRL). Näin sikiöikä saadaan noin kolmen vuorokauden tarkkuudella ja tarvittaessa laskettua aikaa muutetaan. Keski- ja varsinkin loppuraskaudessa raskauden keston määrittäminen on epävarma ultraäänitutkimuksen perusteella.

Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa pystytään jo havaitsemaan monia rakennepoikkeavuuksia. Sikiön niskan alueen normaalia suurempi nestekertymä raskausviikolla 10 -14 voi merkitä lisääntynyttä riskiä kromosomipoikkeavuuteen tai muihin rakennehäiriöihin.

Rakenneultraäänitutkimus tarjotaan kaikille raskaana oleville raskausviikoilla 18-21. Tutkimuksen tavoitteena on havaita vaikeat sikiön rakennepoikkeavuudet. Raskaana oleva saa tiedon jo tutkimustilanteessa mahdollisista löydöksistä. Poikkeava löydös varmistetaan aina uudella tutkimuksella ja tarvittavat jatkotutkimukset suunnitellaan yksilöllisesti.

Loppuraskaudessa sikiön asento- ja tarjontapoikkeavuuksilla on merkitystä synnytykselle. Tällöin ultraäänellä saadaan tarkka tieto sikiön sen hetkisestä tarjonnasta. Sikiön paino on ultraäänitutkimuksella määriteltävissä noin 10 prosentin tarkkuudella. Ultraäänitutkimuksessa voidaan havaita pieniäkin sikiön liikkeitä, joita äiti ei useinkaan tunne. Sikiön liikkeet, lapsiveden määrä ja verenvirtaus napasuonessa kuvastavat sikiön vointia ja istukan toimivuutta.

Uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä kohdunsuun tilanne arvioidaan emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Kohdun ja sivuelinten kasvaimia voidaan myös havaita ultraäänitutkimuksessa sekä arvioida istukan sijaintia.

Perinteinen ultraäänilaite muodostaa kaksiulotteisen kuvan. Kolmiulotteisessa ultraäänikuvassa sikiön rakenteita katsotaan yhtäaikaisesti kolmesta toisiaan vastaan kohtisuorasta tasosta ja ns. 4D –ohjelmassa tarkastellaan sikiön liikkeitä reaaliaikaisesti, ei aika on ”neljäs ulottuvuus”. Hyötyä kolmiulotteisessa kuvantamisessa on erityisesti tutkittaessa sikiön kasvojen, raajojen ja luuston poikkeavuuksia. Kolmiulotteinen kuvantaminen saattaa lisätä myös vanhempien kiintymystä tulevaa lasta kohtaan.

Vanhempien tulee kuitenkin muistaa, että kaikkia rakennepoikkeavuuksia ei voida ultraäänitutkimuksella tunnistaa ja toisaalta voidaan nähdä sikiöllä myös sellaisia poikkeavuuksia, joiden tarkkaa merkitystä sikiön kannalta ei voida ennen syntymää arvioida.

Tutkimuksissa ei ole osoitettu, että ultraäänitutkimus aiheuttaisi sikiölle pysyvää haitta, mutta tutkimuksiin tulee olla lääketieteellinen peruste.

Lisätutkimukset:
Äitiyspoliklinikalla otetaan istukka- ja lapsivesinäytteitä sekä harvoin napaverinäytteitä. Näitä tutkimuksia tehdään silloin, kun epäillään sikiön sairautta.

Jatkohoito

Lääkärin harkinnan mukaan äiti palaa joko äitiysneuvolan seurantaan tai jatkoseuranta äitiyspoliklinikalla jatkuu yksilöllisen suunnitelman mukaan. Jotkut äidit tarvitsevat seurantaa synnytysosastolla tai äiti siirtyy suoraan äitiyspoliklinikalta synnytyssaliin.

Tarvittaessa äiti lähetetään toisen erikoisalan poliklinikalle tutkimuksiin ja hoitoon.