Tarja Liuha, Timo Partonen Julkaistu 14.4.2009, päivitetty 29.10.2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Suomessa syksyn ja talven pimeys vaikeuttaa heräämistä ja sisäinen kello jätättää. Moni potee myös kaamosmasennusta. Kesällä taas valoisat yöt hankaloittavat nukahtamista.
Sisäinen kello jätättää pimeinä aamuina, jolloin yöhormonia eli melatoniinia erittyy aivoissa heräämisen jälkeenkin. Valo ei ole antamassa aivoille herätysviestiä.
Aikainen aamuherääminen auttaa saamaan sisäisen kellon aikaansa. Jollei itsekuri riitä säännöllisesti aikaiseen heräämiseen, valo auttaa. Valo on keino saada sisäinen kello oikeaan aikaan.
Valo voi olla auringonvaloa tai keinovaloa.
Erityisesti valkeasta kirkasvalosta saa apua heräämisen jälkeen kello 6-10, jolloin elimistö on herkimmillään valon vaikutukselle. Jo 30-60 minuutin oleskelu kirkasvalossa auttaa.
Kirkasvalon käytön on tärkeää olla säännöllistä:
Kirkasvalolampun etäisyys silmistä kannattaa tarkistaa lampun käyttöohjeista.
Sisäistä kelloa häiritsee myös kesäajasta talviaikaan siirtyminen. Jopa 2/3 ihmisistä kärsii edestakaisista siirroista: heidän elimistönsä ei ehdi tottua muutokseen, toisin sanoen heidän sisäinen kellonsa ei siirry. Unitutkijat eivät pidä siirtoja ihmisen terveyden kannalta tarkoituksenmukaisina.