TerveSuomi

Julkaistu 27.2.2009, päivitetty 27.2.2009 Savonia AMK

Kivun alkusyynä on kohde-elimessä syntyvä ärsyke, josta lähtevät impulssit muuttuvat matkallaan niin, että lopullinen kivun kokemus on eri ihmisillä samanlaisesta ärsykkeestä erilainen. Synnytykseen liittyvä kipu viestii synnytyksen alkamisesta, antaa tietoa synnytyksen eri vaiheista ja ohjaa synnyttäjää oikeisiin asentoihin ja oikeaan hengitykseen. Synnytyskipua lievitetään pyrkimällä estämään kipuärsykkeiden pääsy kipuportin läpi tehostamalla muita tapahtumaan liittyviä tuntemuksia. Artikkelissa esitetään piirroskuvan, käsitekartan, avulla synnytyskipuun vaikuttavia asioita.

Kivun synty

Kivun alkusyynä on kohde-elimessä syntyvä ärsyke, josta lähtevät impulssit muuttuvat matkallaan niin, että lopullinen kivun kokemus on eri ihmisillä samanlaisesta ärsykkeestä erilainen. Kipuaistimus välittyy keskushermostoon iholla ja muissa kudoksissa olevista vastaanottaja-kohdista, reseptoreista, hermosyiden ja välittäjäaineiden avulla.
Kipukohdasta vapautuu kemiallisia aineita, ne herkistävät hermopäätteet ja välittävät impulssin selkäytimeen ja sieltä edelleen väliaivoihin, jossa kipuaistimus syntyy. Aivokuoressa tunnistetaan kivun laatu, voimakkuus ja sijainti.

Keskushermoston kipuradat säätelevät ärsykkeen etenemistä, joten kivuliastakaan ärsykettä ei välttämättä aina tiedosteta. On osoitettu, että keskushermostossa on myös elimistön itsensä tuottamia morfiinin kaltaisia aineita, endorfiineja, jotka estävät kipuimpulssien kulkua.

Kivun porttiteoria selittää, miksi samanlainen ärsyke aiheuttaa eri ihmisillä eriasteisia kivun kokemuksia. Teorian mukaan elimistö ei pysty hallitsemaan kaikkia aistimuksia, vaan keskushermoston on säädeltävä niiden vastaanottoa. Teoria on saanut nimensä selkäytimessä olevasta porttina toimivasta mekanismista, joka kykenee vähentämään ja lisäämään aistielinten pääte-elimistä aivoihin tulevien signaalien määrää ja voimakkuutta.

Myönteisten ärsykkeiden, kuten lämmön, kosketuksen, levon, rentoutumisen ja hieronnan aikaansaamat vaikutukset kulkevat paksuja, nopeita ja myeliinitupellisia säikeitä pitkin ja vähentävät kipusignaalien määrää. Myös intensiivinen keskittyminen voi pysäyttää kipuviestin. Kipuaistimus tulee puolestaan hitaita ja ohuita kipusäikeitä pitkin, joten sen kulku viivästyy. Kun elimistö saa riittävästi myönteisiä impulsseja, ei kipuärsyke pääse keskushermostoon saakka. Aivojen ylimmistä keskuksista tulevat viestit, esimerkiksi ahdistuneisuus, pelot, väsymys, turvattomuus sekä mielleyhtymät ja aikaisemmat kokemukset, muuttavat myös alempien tasojen kipuimpulsseja ja saattavat lisätä ärsykkeen voimaa.

Kivun kokemiseen vaikuttavat myös kulttuuritekijät, kasvatukselliset tekijät ja opitut käyttäytymismallit. Mieliala vaikuttaa koetun kivun määrään. Yksilöllisten erojen lisäksi on olemassa yhteisiä kivun tunnusmerkkejä, kuten pulssin kiihtyminen, verenpaineen kohoaminen, hengityksen tiheneminen, lihaksien jännittyminen sekä ihon muuttuminen kalpeaksi ja hikiseksi.

Kipu synnytyksen eri vaiheissa

Kipu on aina ollut olennainen osa synnytystä. Syntymää pidetään luonnollisena tapahtumana, tämän vuoksi supistuskipu voidaan nähdä työnä synnytykseen. Tärkeää synnytyskivusta selviytymisessä on äidin kyky ymmärtää synnytyskivun merkitys.

Synnytykseen liittyvä kipu viestii synnytyksen alkamisesta, antaa tietoa synnytyksen eri vaiheista ja ohjaa synnyttäjää oikeisiin asentoihin ja oikeaan hengitykseen. Kivun aiheuttama stressi käynnistää elimistön omien kipua lievittävien endorfiinien tuotannon.

Synnytyskipua tulisi ajatella positiivisesti. Jokainen supistus edistää synnytystä ja normaalien supistusten välillä on aina lepotauko. Synnytyksenaikaiset supistuskivut loppuvat vauvan syntymään!

Kätilön tehtävä on vahvistaa naisen kykyä työstää kipua synnytyksen aikana, tukea synnyttäjän omia päätöksiä ja tarjota kivunlievityskeinoja. Synnyttäjän yksilölliset tarpeet ovat perusta hyvälle kivunhoidolle ja kivunlievitykselle. Kätilön tulee kuitenkin seurata synnytyskivun vaikutusta synnytykseen ja äitiin ja tehdä tämän perusteella asiamukaisia ehdotuksia synnyttäjälle. Toisinaan äidille ja puolisolle saattaa riittää tieto, että kivunlievitystä on tarjolla, mikäli supistuskivut voimistuvat. Joskus taas synnytyksen etenemisen kannalta on tärkeää huolehtia synnyttäjän hyvästä kivunlievityksestä ja kätilön tehtävänä on tällöin keskustella synnyttäjän kanssa kivunhoidon hyödyistä.

Synnytys jaetaan kolmeen toisiaan seuraavaan vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe eli avautumisvaihe alkaa, kun alle 10 minuutin välein tulevat supistukset jatkuvat keskeytyksettä kohdunsuun avautuessa. Avautumisvaihe päättyy, kun kohdunsuu on avautunut kymmeneen senttimetriin eli se on täysin auki. Tästä alkaa toinen vaihe eli ponnistusvaihe ja se päättyy lapsen syntymiseen. Kolmas eli jälkeisvaihe päättyy istukan ja kalvojen poistumiseen kohdusta.

Synnytyksen kesto on yksilöllinen. Avautumisvaihe kestää ensisynnyttäjällä keskimäärin 8-12 tuntia, mutta joskus pidempääkin. Uudelleensynnyttäjällä avautumisvaiheen kesto on keskimäärin 6-8 tuntia. Avautumisvaiheen alussa supistukset eivät vielä yleensä ole voimakkaita, vaan kipu tuntuu epämiellyttävänä jomotuksena ja on heikosti paikannettavissa. Supistukset tulevat yleensä myös harvemmin synnytyksen alkuvaiheessa suoden äidille pidemmän lepohetken. Kun kohdunsuu on avautunut kolmeen - neljään senttimetriin synnytys muuttuu yleensä kivuliaammaksi. Supistukset ovat pidempiä kestoltaan ja lepohetki lyhenee supistusten välillä ja niiden luonne muuttuu napakammaksi. Voimakkaimmillaan synnytyskipu koetaan yleensä avautumisvaiheen lopussa. Tällöin supistusten aikainen kipu on peräisin pääasiassa kohdunsuulta ja kohdun alaosista. Sikiön siirtyessä synnytyskanavassa eteenpäin, lantion luiden luukalvo, kohdun kiinnikkeiden venytys ja emättimen seinämän venyminen aiheuttavat kipua.

Ponnistusvaihe koostuu passiivisesta ja aktiivisesta vaiheesta. Mikäli sikiön tarjoutuva osa on vielä korkealla tai äiti on vielä kovin puuduksissa eikä hänellä ole ponnistamistarvetta, useissa sairaaloissa odotetaan tarjoutuvan osan laskeutumista alaspäin ja aktiivinen ponnistaminen aloitetaan vasta sikiön laskeuduttua tai kun synnyttäjälle tulee ponnistamisen tarve. Tällöin synnyttäjä ponnistaa aktiivisesti supistusten aikana. Koko ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjillä 40 - 60 minuuttia, uudelleensynnyttäjillä sen kesto on puolta lyhyempi. Kuitenkin varsinainen aktiivinen ponnistusvaihe on lyhyempi kestoinen vaihdellen eri synnyttäjien välillä. Ponnistusvaiheessa syntymässä olevan lapsen tarjoutuva osa painaa ja venyttää lantion kipuherkkiä alueita sekä lantion ja välilihan alueen lihaksia. Synnytyskipu koetaan voimakkaana myös ponnistusvaiheessa, mutta äidin aktiivinen ponnistaminen vähentää monilla kivun tunnetta.

Jälkeisvaiheessa istukka ja kalvot poistuvat kohdusta. Jälkisupistukset aiheuttavat lievempää kipua kuin avautumisvaiheen supistukset. Jälkeisvaiheessa puudutetaan ja ommellaan mahdolliset välilihan repeämät ja leikkaushaava.

Synnytyskipua lievitetään pyrkimällä estämään kipuärsykkeiden pääsy kipuportin läpi muita tuntemuksia tehostamalla. Ihon hierominen tai taputtelu voi vähentää kipua. Mitkä tahansa aisteja ärsyttävät muutokset, esimerkiksi asennon vaihtaminen, kylmän ja kuuman vaihtelu (lämpögeelipussit/ lämmin suihku / lämpöpuhallin) tai erilaiset rentoutusmenetelmät, tuottavat kilpailevia ärsykkeitä ja lieventävät kipusignaaleja.

Synnytyskivun lähtökohdat ja vaikutukset

Lähteet

Liukkonen, Heiskanen, Lahti, Saaarokoski. 1998. Synnytyskivun lievittäminen. Kirjayhtymä Oy.