Tarja Liuha, Jukka Mustonen, Antti Vaheri Julkaistu 22.6.2009, päivitetty 26.6.2009 Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto
Jos epäilet myyräkuumetta, hakeudu perusterveydenhuoltoon lääkärin vastaanotolle. Myyräkuume voidaan todeta verinäytteestä Puumala-virus -vasta-ainetutkimuksella.
Myyräkuumeeseen sairastunut hakeutuu yleensä sairaalaan, kun kuume jatkuu pitkään ja yleiskunto heikkenee. Tärkeintä on hoitaa kipuja ja nestetasapaino kuntoon.
Rokotetta myyräkuumeeseen ei ole. Varsinaista viruslääkettäkään ei ole eli hoito on oireenmukaista: kivut, nestetasapaino. Ohimenevään keinomunuaishoitoon (dialyysiin) joudutaan turvautumaan noin 1-5 %:ssa tapauksista.
Myyräkuumekuolemat ovat harvinaisia, tuskin yhtä vuodessa. Kuolinmekanismina on ollut hoitoon reagoimaton shokki ja pahat verenvuodot.
Miksi joku sairastuu lievästi, joku vakavammin? Tutkimustulokset osoittavat, että myyräkuumeen vakavuus on sidoksissa ihmisen perinnöllisiin tekijöihin.
Myyräkuumetta on eniten syksyisin ja alkutalvesta.
Suurimmillaan esiintyvyys on talven lähestyessä eli syys-joulukuussa, jolloin myyrät hakeutuvat ihmisasumuksiin. Suurin osa sairastuneista on miehiä ja valtaosa työikäisiä.
Suomessa myyräkuumetta on lähes koko maassa aivan pohjoista Lappia lukuun ottamatta eli esiintyvyys on "Kainuusta merialueille". Vuosittain Suomessa todetaan tuhatkunta tapausta, mutta todellisuudessa lieviä tapauksia esiintyy useita tuhansia vuodessa.
Puumala-virusinfektiot esiintyvät noin kolmen vuoden välein, ja ne seuraavat metsämyyrien luonnollista kantojen vaihtelua: kahtena vuotena on runsaasti tapauksia ja kolmantena vuotena ne vähenevät.
Viimeisin sykli alkoi vuonna 2008, ja se on ollut tähän asti selvitetyistä voimakkain: 2008 yli 3000 tapausta ja epidemia jatkui maaliskuulle 2009. Tapausten määrän uskotaan vähentyvän 2009. Vuotta 2008 edeltänyt huippuvuosi oli 2005.
Myyräkuumeen aiheuttavan Puumala-viruksen löysivät vuonna 1980 suomalaiset tutkijat Markus Brummer-Korvenkontio ja Antti Vaheri.