Eija Keränen Julkaistu 30.7.2010, päivitetty 30.7.2010
Tutkimusten mukaan parisenkymmentä prosenttia suomalaislapsista altistuu kotonaan väkivallalle. Osa näistä lapsista on myös itse väkivallan kohteena. Vasta 1990-luvulla alettiin kiinnittää huomiota siihen, että myös perheväkivallan näkeminen voi vahingoittaa lasta ja aiheuttaa hänelle traumakokemuksia. Väkivallan näkeminen on siis vähintään yhtä haitallista lapselle kuin sen kohteena oleminen. Vanhempien välisessä väkivaltatilanteessa toinen on pelottava tekijä ja toinen avuton kohde eikä lapsella ole ketään suojelijaa. Hän on turvaton ja kokemuksensa kanssa aivan yksin.
Silloin kun perheessä on väkivaltaa, lapset tietävät siitä lähes aina. Vaikka väkivaltatilanteet tapahtuisivat öisin tai lasten ollessa pois kotoa, siitä jää lähes aina jonkinlaisia merkkejä. Myös kodin ilmapiiri muuttuu ahdistavaksi. Lapset ovat taitavia päättelemään mitä on tapahtunut, vaikka he eivät olisikaan nähneet tai kuulleet varsinaisia väkivaltatilanteita. Lisäksi monet lapset oppivat tarkkailemaan vanhempiaan ja osaavat ennakoida tulevia tapahtumia esimerkiksi äänensävystä, eleistä ja ilmeistä.
Väkivallalle altistuminen joko kohteena tai näkijänä on vakava stressitekijä lapsen elämässä, mutta seuraukset ovat yksilöllisiä. Lasten tavallisimpia oireita ovat käyttäytymisongelmat ja vaikeudet tunne-elämässä. Lapsen traumatisoituminen näkyy erilaisina traumaoireina:
Muina oireina lapsilla saattaa olla aggressiivisuutta, masennusta, uni- ja syömishäiriöitä, itsetuhoajatuksia sekä somaattisia vaivoja, kuten päänsärkyä ja vatsakipua. Myös koulussa voi olla ongelmia. Jotkut lapset näyttävät olevan päällisin puolin oireettomia, mutta yleensä nämä ovat lapsia, jotka eivät näytä pahaa oloaan ulospäin.
Jopa pienet vauvat reagoivat väkivaltaan. Usein heidän tapansa oireilla on runsas nukkuminen ja kontaktista vetäytyminen. Lapsuudessa koettu väkivalta voi vaikuttaa myöhemmin elämässä
Lapsuudessa koetun väkivallan vaikutukset voivat jatkua läpi elämän. Ne voivat näkyä huonona itsetuntona, ongelmina arjen hallinnassa, vaikeutena sosiaalisissa suhteissa ja parisuhteessa. Myös riski ajautua itse väkivaltaiseen parisuhteeseen on suurempi kuin niillä, jotka ovat kasvaneet väkivallattomassa kodissa. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että pojat oppivat lyömään ja tytöt alistumaan, joskin nuorten naisten aggressiivinen käytös näyttää lisääntyneen viime vuosina.
Vauvaikäisenä koettu väkivalta jää mieleen tunne- ja kehomuistoina, koska sanoja ei vielä ole. Tämä tarkoittaa sitä, myöhemmin tietyt ärsykkeet, esimerkiksi jotkut äänet, tuoksut, maut tai tietynlainen kosketus voivat aiheuttaa selittämätöntä pelkoa tai muita epämiellyttäviä tunteita, koska ne ovat vauvaiässä liittyneet väkivaltatilanteisiin.
Väkivalta vaikuttaa myös perheen aikuisten kykyyn toimia vanhempina. Tällaisesta perheestä voivat puuttua normaalit rutiinit, kuten ruoka- ja nukkumaanmenoajat sekä lasten tarpeista huolehtiminen. Säännöt voivat olla tiukkoja tai niitä ei ole ollenkaan. Vanhempien käyttäytyminen voi olla ennakoimatonta riippuen siitä, kuinka jännittynyt vanhempien keskinäinen tilanne on.
Alistettu ja väsynyt väkivallan uhri ei aina jaksa paneutua lapsiin, koska energia menee omaan selviytymiseen. Puolisoaan pahoinpitelevä henkilö on pelottava ja antaa huonon roolimallin lapselle, vaikka hän ei pahoinpitelisikään lasta.
Jos perheessä on väkivaltaa, siihen pitää puuttua mahdollisimman nopeasti, jottei lapsen tarvitse elää vuosia pelossa. Apua kannattaa hakea, vaikka itse pitäisi väkivaltaa lievänä tai harvoin tapahtuvana. Väkivallalla on taipumus raaistua ajan kuluessa. Apua saa muun muassa turvakodeista, perheneuvoloista, sosiaalitoimesta, lastensuojelusta sekä palvelevista puhelimista ja verkkosivuilta.
Lapsen selviytymisen kannalta on tärkeää, että hänellä on ainakin yksi hyvä ja turvallinen aikuissuhde. Lapsi tarvitsee aikuisen, johon hän voi luottaa, joka näkee hänen pahan olonsa, kuuntelee ja auttaa häntä. Lapsen kannalta parasta olisi, jos se on jompikumpi vanhemmista, mutta se voi olla myös naapuri, sukulainen, opettaja tai joku muu lapselle läheinen henkilö.
Lapsi tarvitsee myös omia selviytymiskeinoja, jotka helpottavat oloa. Näitä ovat ystävien seurassa oleminen, leikkiminen, päiväkirjan kirjoittaminen, piirtäminen ja musiikin kuuntelu. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän selviytymiskeinoja on käytössä.
Monet vanhemmat jatkavat väkivaltaista parisuhdettaan lasten takia, sillä lapsi tarvitsee heidän mielestään perheen. Lapset eivät kuitenkaan halua elää väkivallan keskellä. He toivovat kilttejä vanhempia ja rauhallista elämää. Lapset itse sanovat pitävänsä eroa parempana vaihtoehtona kuin väkivallan jatkumista.
Eron jälkeen on tärkeää, että lapsi saa säilyttää kontaktin molempiin vanhempiin. Erossa lasta vahingoittaa eniten se, että hän joutuu olemaan vanhempien riitojen välikappaleena. Lapselle ei saa puhua pahaa toisesta vanhemmasta, lasta ei saa käyttää viestinviejänä eikä lasta saa rasittaa eroon liittyvillä aikuisten asioilla. Lapsen pitää saada rakastaa molempia vanhempiaan pelkäämättä loukkaavansa toista.
Vuosia jatkuvat huoltajuuskiistat oikeudenkäynteineen ovat lasten kannalta haitallisia, koska ne tuovat epävarmuutta elämään. Lapset myös syyllistävät niistä helposti itseään; heistähän tässä tapellaan.
Huoltajuus- ja tapaamisasioissa väkivalta pitää ottaa huomioon. Jos lapsi pelkää väkivaltaisen vanhemman tapaamisia, ne pitää järjestää niin, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi.
Mikäli perheessä on väkivaltaa, apua pitää ja kannattaa hakea. . Sitä saa muun muassa turvakodeista, perheneuvoloista, sosiaalitoimesta, lastensuojelusta, palvelevista puhelimista ja netistä.
Lasten ja nuorten puhelin ja netti (MLL)
Lapset ja nuoret voivat soittaa tai kirjoittaa mieltä askarruttavista asioista luottamuksellisesti. Puheluihin ja posteihin vastaa vaitiolovelvollinen vapaaehtoinen aikuinen.
Mistä apua lapselle ja nuorelle (Nettiturvakoti)
Ohjeita ja yhteystietoja lapsille ja nuorille.